Tarkennus ja laukaisu

Kameran tarkennuksella tarkoitetaan kohteen saamista näkymään kuvassa terävänä. Terävyysalue voi olla laaja tai lyhyt riippuen kameran asetuksista ja objektiivin ominaisuuksista.

Tarkennustila

Tarkennustiloja (Focus Mode) on muutamia erilaisia ja ne vaihtelevat kameratyypeittäin. Useimmissa kameroissa on useita eri tarkennustiloja. Tarkennustila voi olla kiinteä, käsitarkenteinen tai automaattinen. Tietyssä kuvaustilassa voi olla vain tietty tarkennusmenetelmä – esimerkiksi urheilutilassa on yleensä jatkuva tarkennus.

  • Kertatarkennus, yksittäinen automaattitarkennus (S, AF-S)
    Kun laukaisin painetaan puoleen väliin, objektiivi tarkentuu automaattisesti joko keskelle kuva-aluetta tai valitun tarkennuspisteen mukaan. Tarkennus lukittuu kyseiselle etäisyydelle, kunnes suoritetaan laukaisu tai vapautetaan laukaisin. Kun kameran tarkennuspiste on tarkentunut kohteeseen, se näkyy yleensä punaisena tai vihreänä. Haluttaessa saadaan myös äänimerkki.
  • Jatkuva automaattitarkennus (C, AF-C)
    Objektiivi tarkentuu laukaisinta puoleenväliin painamalla automaattisesti aktiivisen tarkennuspisteen kohdan mukaan vaikka kameraa käännetään tai kohde liikkuu. Kuvan voi ottaa, vaikka tarkennus ei olisi kohdallaan, joten kannattaa ottaa useita kuvia, koska kuvatessa ei voi olla varma, mikä kuvista on tarkentunut parhaiten. Nopeasti liikkuvissa tai hyvin pienissä kohteissa tarkennus ei välttämättä pysy mukana, ja seurauksena on epäterävä kuva. Voimakas ympäröivä valo ja laadukas objektiivi parantavat onnistumismahdollisuuksia.
  • Automaattitarkennus (A, AF-A)
    Kamera käyttää automaattisesti AF-C- ja AF-S-tarkennuksia tilanteen mukaan. Jos kohde on paikallaan, kamera käyttää AF-S-tilaa. Jos kohde liikkuu, kamera käyttää AF-C-tilaa. Kuva voidaan ottaa vain, jos kamera on pystynyt tarkentamaan.
  • Kokoaikainen automaattitarkennus (F, AF-F)
    Tämä tila voi olla käytössä pokkareissa, peilittömissä järjestelmäkameroissa sekä peilillisten järjestelmäkameroiden Live View -tilassa. Kamera käyttää AF-C-tilaa, mutta kamera tarkentaa jatkuvasti ilman että laukaisinta painettaisiin puoleenväliin. Laukaisimen painallus puoliväliin lukitsee tarkennuksen. Kuvan voi ottaa, vaikka tarkennus ei olisi kohdallaan.
  • Käsitarkennus (M, manuaalitarkennus)
    Järjestelmäkameroissa voi tarkennuksen suorittaa haluttuun kohtaan kääntämällä objektiviin tarkennusrengasta. Tästä on hyötyä, kun kohde on jatkuvasti samalla etäisyydellä.
  • Kiinteä tarkennus
    Edullisimmissa kameroissa ja varsinkin useissa kamerapuhelimissa tarkennus on kiinteä, eli se on asetettu äärettömään.

Useissa peruskameroissa tarkennus tapahtuu keskialueen mittauksen mukaan, mutta paremmissa kameroissa tarkennus voidaan suorittaa johonkin kuva-alan useammista tarkennuskohdista. Kun tarkennuskohta on valittavissa, on tarkennuskohtia yleensä viisi, yhdeksän tai enemmän.

Laukaisu suoritetaan tarkennuksen jälkeen painamalla laukaisin pohjaan. Sarjakuvausta otettaessa laukaisin pidetään pohjassa halutun ajan.

Tarkennusaluetila

Tarkennustilan lisäksi varsinkin järjestelmäkameroissa on valittavissa myös tarkennusaluetila (AF Area Mode). Sen avulla valitaan automaattitarkennuksen tarkennuspisteen valintaperiaate. Tarkennuspisteiden määrä ja toimintaperiaate vaihtelevat jonkin verran kameratyypeittäin.

Seuraavat tarkennusaluetilat ovat tyypilliset järjestelmäkameroiden vaihe-eroon perustuvassa tarkennuksessa.

  • Yhden pisteen automaattitarkennus
  • Dynaaminen automaattitarkennus
  • Automaattinen alueen tunnistus

Tarkennusmenetelmä

Kameran tarkennuksessa muutetaan objektiivin linssistön etäisyyttä kuvakennon suhteen siten, että halutun etäisyyden kohteet näkyvät kuvassa terävinä. Tarkennus tapahtuu käsin tarkennusrengasta pyörittämällä tai automaattitarkennustilassa sähkömoottorin avulla.

Digikamerat sisältävät kontrastiin perustuvan automaattitarkennuksen ja peililliset järjestelmäkamerat lisäksi vaihe-eroon perustuvan automaattitarkennuksen. Vaihe-eroon perustuva tarkennus on huomattavasti nopeampi ja täsmällisempi kuin kontrastiin perustuva tarkennus, ja se toimii paremmin myös hämärässä.

Järjestelmäkamerassa oletuksena on vaihe-eroon perustuva tarkennus. Jos kamerassa on mahdollisuus käyttää LCD-näyttöä etsimenä (Live View), sen käyttöaikana tarkennus on kontrastiin perustuva.

Sony on kehittänyt puoliläpäisevän peilin, jolloin peili on kiinteästi paikallaan. Se heijastaa pienen osan valosta tarkennuskennoille, jolloin vaihe-eroon perustuva tarkennus on käytettävissä myös LCD-näyttöä etsimenä käytettäessä. Haittapuolena on optisen etsimen puute. Se on korvattu pienellä sähköisellä LCD-näytöllä, joka on tarkkuudeltaan huomattavasti optista etsintä heikompi. Hyvänä puolena puoliläpäisevässä peilissä on peilin kiinteys, sillä paikallaan ollessaan se ei kulu eikä aikaa kulu sen nostamiseen ja laskemiseen. Lisäksi tämä rakenne vaatii vähemmän tilaa kuin tavallisen peilimenetelmän käyttö.

Tärähtäminen

Jos mikään osa kuvasta ei ole terävä, on kamera todennäköisesti liikahtanut hieman laukaisun aikana, jolloin kuvaa kutsutaan tärähtäneeksi. Samanlainen kuva syntyy myös, jos tarkennus on epäonnistunut täysin.