Digikamera

Digikamerat voidaan jakaa neljään pääluokkaan:

  • Älypuhelimet
  • Pokkarikamerat (kompaktikamera)
  • Peilittömät järjestelmäkamerat
  • Järjestelmäkamerat

Järjestelmäkamera on laadultaan ja toiminnoiltaan näistä paras. Pokkari puoltaa paikkaansa pienen koon ja matalan hinnan puolesta. Puhelimen etuna on olla aina mukana. Peilittömän järjestelmäkameran etuna on objektiivin vaihdettavuus ja rungon pieni koko.

Pokkarikamera

Pokkarikamerat eli kompaktikamerat (Compact Camera) ovat edullisia ja yleensä pienikokoisia kameroita.

Pokkarissa on kiinteä objektiivi, jossa on usein 3–10-kertainen zoom. Joissakin pokkareissa zoomauskertoimet ovat suurempia, esimerkiksi 10–52-kertaisia (superzoom). Suurien zoomauskertoimien kameroilla terävyys pitkällä polttovälillä ei ole kovin laadukasta.

Pokkari on parhaimmillaan hyvässä valossa ja kun kohde on paikallaan ja melko lähellä kameraa. Vähäisessä valossa pokkarin automaattisesti valitsema valotusaika on usein liian pitkä, jolloin kuvista voi tulla epäteräviä tärähtämisen takia. Salamaa on siis usein käytettävä hämärässä kuvattaessa.

Pikselimäärät ovat tyypillisesti 6–18 miljoonaa pikseliä.

Terävyysalue on hyvin laaja, mutta vastaavasti objektiivista riippuen taustan epäterävöittäminen ei onnistu helposti tai lainkaan. Terävyysaluetta voi hieman lyhentää käyttämällä pitkää polttoväliä ja kuvaamalla kohdetta hyvin läheltä.

Zoomaus tapahtuu kameran painikkeilla, jolloin sähkömoottori muuntaa polttoväliä. Toiminto on melko hidas, ja se kuluttaa myös akkuja.

Pokkareissa käytetään etsimenä LCD-näyttöä. Etsin voi olla myös sähköinen, jolloin näkymä on samanlainen kuin LCD-näytössäkin. Auringonpaiste heikentää LCD-näytön kuvan kirkkautta mutta ei etsimen eikä sähköisen etsimen.

Useimmissa pokkareissa valotusaikaa ja aukkoa ei voi itse valita (M-tila, käsisäätö), vaan on käytettävä pokkarin kuvaustiloja, jotka muuttavat joitakin asetuksia automaattisesti. Joissakin pokkareissa tämä on kuitenkin mahdollista. Yleensä pokkareiden aukkoalueet ovat esimerkiksi f2,8–8 tai f1,8–5,6 kamerasta ja valitusta polttovälistä riippuen. Pienin aukko on yleensä f8. Sitä pienempiä aukkoja ei juurikaan ole, koska pienen kuvakennon takia pienemmillä aukoilla liian suureksi kasvava diffraktio (valon taipuminen) epäterävöittää kuvaa.

Pokkareiden useat toiminnot ovat valikkovalintojen takana, joka on hitaampi ratkaisu kuin erilliset painikkeet.

Useimmissa pokkareissa on videokuvausmahdollisuus. Videokuvien tarkkuuksissa on eroja, mutta useissa malleissa on teräväpiirtotarkkuus, joita niitäkin on pikselimäärältään kahta eri kokoa.

Järjestelmäkamera

Tyypillisessä järjestelmäkamerassa (SLR, Single Lens Reflex – DSLR, Digital SLR) on optinen etsin, joka näyttää kohteen peilin kautta objektiivin läpi, jolloin näkymä näkyy sellaisena kuin se kuvatiedostoonkin tulee. Järjestelmäkameroissa käytetäänkin kuvaamisessa yleensä tätä peilietsintä eikä LCD-näyttöä. Kaikissa järjestelmäkameroissa ei edes ole mahdollisuutta käyttää LCD-näyttöä etsimenä.

Järjestelmäkamerassa on mahdollista vaihtaa objektiivia, mikä mahdollistaa monipuolisemman kuvauksen. Esimerkiksi maisemakuvauksiin voidaan vaihtaa laajakulmaobjektiivi ja kaukaa kuvattaessa teleobjektiivi. Objektiivit ovat yleisesti ottaen vähintään keskitasoa, mutta eri malleissa on eroja esimerkiksi laadun, piirtotarkkuuden ja tarkennusnopeuden suhteen.

Objektiivit voivat olla kiinteäpolttovälisiä tai polttoväli on muutettavissa eli zoomattavissa. Zoomaus on tarkkaa eikä siinä ole viivettä, kun objektiivin zoomausrengasta käännetään käsin. Järjestelmäkameroiden objektiiveissa aukkoalue voi olla objektiivista riippuen esimerkiksi f1,8–22 tai f2,8–36.

Pikselimäärät ovat hieman suurempia kuin pokkareissa. Järjestelmäkameroissa pikselimäärät ovat keskimäärin 16–36 miljoonaa.

Järjestelmäkameroissa voidaan käyttää hyvin lyhyitä valotusaikoja, jolloin voidaan kuvata melko kirkkaasti valaistussa ympäristössä tai pysäyttää nopeankin liikkeen. Suuret kuvakennot mahdollistavat hyvän kuvanlaadun terävyyden ja värisävyjen osalta sekä suurempien ISO-arvojen käytön. Suurikokoinen kuvakenno aiheuttaa myös vähemmän kohinaa kuin pienempi kuvakenno.

Lisäksi järjestelmäkamerassa on runsaasti asetuksia, jotka edesauttavat hyvän kuvan ottamista erilaisissa tilanteissa. Tärkeimmät asetukset ovat nopeita tehdä, koska kamerassa on säätimet niiden hallintaan, eikä valikoita tarvitse selata.

Ennen kaikkea tärkeät M-, A- ja S-tilat ovat kaikissa järjestelmäkameroissa. Käsisäädöllä saa otettua halutulla aukolla ja valotusajalla kuvia, jotka kuvastavat kyseistä hetkeä ja tilannetta. Automatiikalla otettu kuva pyrkii olemaan aina keskivalotettu – esimerkiksi iltahämäräkuva ei sillä onnistu. Eri kuvaustilojen käyttö auttaa hieman, mutta kuvasta tulee silti "keskimääräinen".

Toiminnot ovat nopeampia kuin pokkareissa kameran käynnistämisestä tarkentamiseen ja laukaisuun asti. Myös tarkennuskohta on valittavissa useista ilmaisinmerkeistä. Laukaisu tapahtuu välittömästi painikkeen painamisen jälkeen, ja kuvia voi ottaa esimerkiksi 3–11 kappaletta sekunnissa sarjakuvauksella. Pokkareissa sarjakuvaus on rajoittuneempaa.

Järjestelmäkameran sisäänrakennettu salama on yleensä tehokkaampi kuin pokkareissa. Lisäksi kamerassa voi käyttää ulkoisia vielä tehokkaampia salamalaitteita. Salama asetetaan salamakenkään tai salamatäsmäysliittimeen, tai salama voi olla langaton.

Järjestelmäkamerat ovat kalliimpia kuin pokkarit ja erilliset objektiivit maksavat vielä lisää. Ominaisuudet kuitenkin mahdollistavat monipuolisten ja laadukkaiden kuvien ottamisen.

Pokkareista tuttu videokuvausmahdollisuus puuttuu useista järjestelmäkameroista – varsinkin ammattilaismalleista. Uusissa järjestelmäkameroissa videokuvaustoiminto kuitenkin on.

Four Thirds

Olympus ja Kodak ovat kehittäneet Four Thirds -standardin järjestelmäkameroille. Kuvakennon leveys on 17,3 mm, joka on pienempi kuin muissa järjestelmäkameroissa, mutta selkeästi pokkareiden kennoja suurempi. Kennon kuvasuhde on 4:3, kun muissa järjestelmäkameroissa se on yleensä 3:2.

Muihin järjestelmäkameroihin verrattuna syväterävyysalue on laajempi ja kohinaa on hieman enemmän. Valovoimaisia objektiiveja saa Four Thirds -standardille hieman edullisemmin kuin suurempien kuvakennojen kameroille.

Standardi on kehitetty, jotta saataisiin pienikokoinen ja laadukas kamera vaihdettavilla objektiiveilla.

Peilittömät järjestelmäkamerat

Järjestelmä- ja pokkarikameroiden välissä on kameraryhmä, jossa on kummankin ominaisuuksia. Olennaisin ero järjestelmäkameroihin on peilietsimen puuttuminen. Mutta myös muita eroja järjestelmäkameroihin löytyy.

Peilitön järjestelmäkamera on kehitetty, jotta saadaan mahdollisimman pienikokoinen järjestelmäkameran ominaisuuksilla ja objektiivin vaihtomahdollisuudella oleva kamera. Suurikokoisen peilijärjestelmä poistaminen ja painikkeiden vähentäminen mahdollistavat pienemmän koon. Pokkareiden kuvakennoa suurempi kuvakenno vaatii kuitenkin suurehkon objektiivin – siitä ei näissäkään kameroissa voida tinkiä.

Näissä kameroissa kuvattava kohde näkyy kameran LCD-näytöllä, kuten pokkarikameroissa. Järjestelmäkameroissa taas pyritään peilietsimellä saamaan mahdollisimman tarkka ja luonnonmukainen näkymä. Peilietsimellä on myös huomattavasti helpompi ja nopeampi rajata kohde kuin LCD-näyttöä käyttämällä. LCD-näyttöä käytettäessä kirkas valo ja hämärä aiheuttavat ongelmia – näkymä ei ole silloin aina selkeä. Lisäksi auringonpaiste LCD-näyttöön estää sen käyttämisen kokonaan, koska näytöstä ei näe silloin mitään. LCD-näytön käyttäminen myös kuluttaa nopeammin akkua.

Ominaisuuksia:

  • Pieni koko ja keveys
  • Pokkarikameran peruspainikkeet
  • Yksinkertaiset kuvausasetukset
  • Etsimenä kameran LCD-näyttö
  • Vaihdettava objektiivi
  • Useita automaattisia kuvaustiloja
  • M-, A-, S- ja P-kuvaustilat

Lisäksi järjestelmäkameroille tutut ISO-säädön, tarkennuksen valinnan ja valotuksen lukitsemispainikkeet puuttuvat usein peilittömistä järjestelmäkameroista. LCD-näytön valikoista kylläkin löytyy useita asetuksia, mutta asetusten muuttaminen vie aikaa.

Joissakin malleissa on sisäänrakennettu salama ja joissakin varustekenkä, johon salaman voi kytkeä.

On huomattava, että vaikka runko on pieni, pitkää polttoväliä tarvitseva joutuu hankkimaan suuren objektiivin, jonka koko onkin monikertainen kamerarunkoon verrattuna. Laajakulmaisilla objektiiveilla järjestelmän koko säilyy melko pienenä.

Micro Four Thirds

Micro Four Thirds -kameroissa on sama kenno kuin Four Thirds -kameroissa, mutta peiliä ei ole. Tämän takia kamerasta voidaan tehdä vielä pienempi objektiiveja myöten, kun ne sijoitetaan lähemmäksi kuvakennoa.

Älypuhelin

Älypuhelimien (Smartphone) suurin rajoite sillä otettavan kuvan laadulle on vielä toistaiseksi hyvin pieni objektiivi ja pieni kuvakennon koko. Tällä hetkellä puhelimien kameroiden kuvanlaatu on verrannollinen digipokkareihin, mutta toiminnallisuus ei ole niin hyvällä tasolla. Kuvan ottaminen on yleensä melko hidasta.

Kuvakennojen pikselimäärät vaihtelevat suuresti. Kuvatarkkuus on nykymalleissa vähintään useita megapikseleitä. Viiden megapikselin kameroilla saa pikselimäärän puolesta jo varsin käyttökelpoisia kuvia ja parhaimmissa malleissa on jo 40 megapikseliä. Kuvakennon fyysinen koko on todella pieni, josta aiheutuu jonkin verran kohinaa.

Aukon koko on yleensä vakio kuten myös polttoväli. Niiden takia puhelimilla voidaan ottaa vain laajakulmaisia ja laajan terävyysalueen kuvia.

Pieneen objektiiviin ei voi toteuttaa oikeaa zoomausta. Yleensä kamerapuhelimissa onkin digitaalinen zoom eli kuvaa rajataan zoomauksen verran. Zoomauksessa pikselimäärää siis vähennetään reunoilta. Zoomausta kannattaa siksi käyttää vain, jos kyseisen kuvan haluaa lähettää suoraan puhelimesta. Jos kuva aiotaan siirtää tietokoneelle, älä rajaa kuvaa, vaan ota täysikokoinen kuva ja suorita rajaus vasta kuvankäsittelyohjelmassa.

Valoteho on pienen objektiivin takia yleensä aika heikko, minkä takia kuvista tulee helposti sumeita. Sumeus ja epätarkkuus ei aina näy kameran pienessä LCD-näytössä, vaan vasta kun kuvaa katsotaan tietokoneella. Huomaa, että kaikilla puhelimilla ei saa otettua kunnon kuvia sisätiloissa, koska valoteho on niin heikko. Pyri käyttämään sisällä lisävalaistusta. Useissa malleissa on salamavalo ja joihinkin malleihin sen saa lisävarusteena. Salama laajentaa huomattavasti kameran käytettävyyttä.

Suurin laadullinen ongelma useiden puhelimien kuvissa on hyvin vähäinen sävyjen määrä, jonka takia kuvat näyttävät haljuilta ja sävyttömiltä. Lisäksi aurinkoisella kelillä valoisat kohdat tulevat helposti täysin valkoisiksi ilman sävyvaihteluita ja varjoisat alueet ovat liian tummia.

Tarkennus saattaa olla asetettuna kiinteästi äärettömään eikä sitä voi muuttaa. Kokeile kuinka läheltä voit ottaa teräviä kuvia, jotta tiedät lähimmän mahdollisen etäisyyden välttääksesi väärää tarkennusta jatkossa. Paremmissa malleissa on automaattinen tarkennus, mutta huomaa, että tarkennus on melko hidas varsinaisiin kameroihin verrattuna.



Kosketusnäyttö

Joissakin uusisa pokkareissa suurin osa painikkeista on korvattu kosketusnäytöllä. Vähimmillään selvitään yhdellä painikkeella, joka aktivoi kosketusnäytön. Tämän jälkeen kaikki asetukset tehdään tekemällä valinnat suoraan näytöltä.

Hyvänä puolena on LCD-näytön suurempi koko, koska painikkeet eivät vie tilaa. Huonona puolena on heikko käsiteltävyys kylmässä, koska näyttö ei välttämättä tunnista kylmiä eikä kovin viileitäkään sormia.