ISO-arvo

Useimmissa digikameroissa on ISO-säätö, jolla voidaan säätää kuvakennon herkkyyttä valolle. Suuremmalla ISO-arvolla voidaan käyttää lyhyempää valotusaikaa tai pienempää aukkoa, kun pyritään samaan valotukseen.

Oletuksena kameroissa on yleensä ISO 100 tai 200, jolla kuvan kohina on hyvin pientä, mutta valotusajan pitää olla pitkähkö tai aukon suuri. Kameroissa voidaan käyttää myös ISO-automatiikkaa, joka vaihtaa herkkyyden tilanteen mukaan. Ongelmana sen käytölle on se, että vähäisessä valossa ISO-arvo saattaa olla suuri ja kuvasta tulee kohinainen.

Pienen kuvakennon kameroissa ISO-vaihtoehtoina on esimerkiksi ISO 100 ja 200 ja 400. Suuremman kuvakennon kameroissa vaihtoehdot voivat olla esimerkiksi 100, 200, 400, 800, 1600, 3200 ja 6400. Kun ISO-arvoa suurennetaan, pienillä kuvakennoilla kohinan määrä lisääntyy enemmän kuin suuremmilla kuvakennoilla.

Joissakin kameroissa voidaan lisävalinnalla ottaa käyttöön suurempiakin ISO-arvoja. Syy lisävalinnan käyttöön on se, että kuvanlaatu heikkenee niin paljon, että kameran valmistaja ei halua kuvaajien käyttävän näitä ISO-tiloja vahingossa.

Mitä suurempi ISO-arvo, sitä suurempi valoherkkyys, mutta samalla sitä enemmän kohinaa kuvaan tulee, kun kamera yrittää vahvistaa valoa. Kohinan määrä vaihtelee kameramalleittain. Joissakin kameroissa kuva saattaa suuremmilla ISO-arvoilla epäterävöityä kohinan kasvun lisäksi.

Kuvassa on käytetty ISO-arvoa 1000 ja valotusaika on saatu arvoon 1/4000 s, joka riitti pysäyttämään närhen liikkeen.