Aukko

Kuvan valoisuus muodostuu valotusajan (suljinajan), aukon ja ISO-arvon valinnoista.

Kaikissa kameroiden objektiiveissa on himmennin, jonka reiän kokoa kutsutaan aukoksi. Aukon koolla säädetään kuvakennolle menevän valon määrää. Jos valoa pääsee liikaa, tulee kuvasta ylivalottunut, eli kuvan kaikki sävyt ovat liian vaaleita tai aivan valkoisia. Liian vähäinen valomäärä saa aikaan tumman kuvan. Kuvan valoisuuteen vaikuttaa myös valotusaika.

Kameran automatiikka voi säätää aukon koon tai sen voi itse valita objektiivin ominaisuuksien mukaisissa rajoissa.

Aukkoa mitataan f-numerolla, joka on objektiivin suhteellinen aukon koko himmentimen eri asennoissa. Yleiset aukkokoot ovat f1; f1,4; f2; f2,8; f4; f5,6; f8; f11; f16; f22 ja f32. Näiden aukkokokojen vierekkäisten f-numeroiden ero on 1,4-kertainen, jolloin suuremman aukon valovoima on kaksinkertainen ja pienemmän aukon puolet. Kaikissa objektiiveissa ei päästä edellisten aukkokokojen suurimpiin eikä pienimpiin aukkoihin, mutta joissakin päästään tämän alueen ulkopuolellekin. Digikameroissa aukon koko voi olla edellä mainittujen aukkojen välissäkin.

Esimerkiksi eräässä järjestelmäkameran valovoimaisessa objektiivissa on käytettävissä aukot 1,8; 2,8; 4; 5,6; 8; 11; 16 ja 22. Eräässä toisessa edullisemmassa objektiivissa aukot ovat 2,8; 4; 5,6; 8; 11; 16; 22 ja 32.

Pokkarikameroissa on sen sijaan suppeammat aukkomahdollisuudet. Aukkojen koot ovat suurentuneet vuosien varrella ja parhaimmissa pokkareissa päästään jo f1,8 aukkoon. Tyypillinen suurin aukko on kuitenkin f2,8. Pienin aukko taas on tyypillisesti f8. Sitä pienempiä aukkoja ei juuri tapaa, koska pienen kuvakennon takia pienemmillä aukoilla liian suureksi kasvava diffraktio (valon taipuminen) epäterävöittää kuvaa liikaa.

Mitä suurempi aukko ja mitä pidempi polttoväli, sitä lyhyempi terävyysalue. Seuraavissa kuvissa polttoväli on sama.